Tämä tapahtui jo jonkin aikaa sitten, ja luulin ihan rehellisesti kirjoittaneeni blogiin, mutta ilmeisesti en. Tai sitten olen sählännyt, enkä ole painanut "julkaise"-nappia.

Tehtävänä oli runkata kaulapannassa. Löysin kaapista koiramme vanhan kaulapannan, joka mahtui, joskin kuristi hieman. Mukavasti, Lähetin Valtiattarelle kuvan itsestäni kaulapannassa, ja Hän antoi minulle luvan laueta. Kaulapanta kiihotti, ja tosiaan se pieni kuristuksen tunne lisäsi mielihyvää.

Tästä on jo aikaa, ja paineet ovat melkoiset. Ilmeisesti joudun kuitenkin odottamaan ensi viikkoon. Ehkä saan odotellessa jotain muita mielenkiintoisia tehtäviä, jotta aika ei tunnu niin pitkältä.